Nyt se sitten iski. Se keski-iän kriisi. Ei voi mitään. Ihan aitoja kyyneleitä tihrustin, kun eilen katselin Provinssi -86 taltiointia. Voi Elämä.

Oli pelottavaa tehdä aikahyppy. Mitä Minä olisin tuolloin voinut kuvitella elämän olevan a.D. 2008. Tuskin tätä. Vaikka ei tässä elämässä sinänsä vikaa ole, vaikkei kaikki olekkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Varsinkaan kun ei suunnitelmia ole ollut. Mutta en vain olisi osannut kuvitella. Kukapa olisi.

Mustaa ja valkoista. Ihania ihmisiä 86. Toiset ovat tippuneet mustaan aukkoon. Itse olen sieltä rämpinyt valkoiseen pumpuliin. Jossa nyt, vasta nyt, alkaa olla harmaan sävyjä.

Nyt meni vakavaksi. Onko tällä bloggaamisella taipumus tuoda esille koko väriskaala?

Ihanaa ihmiset kun kommentoitte. 2.0 on täällä!