HAA! Kerrankin oon näppäimillä juuri silloin, kun nenästä ja korvista nousee uhkavaa käryä.

Mitä kummaa meidän talossa tapahtuu. Miksi minä aina hoidan laskut? Miksi mies-rukka ei sitä kestä? Ja jos vahingossa sattuu olemaan näköetäisyydellä ko. toimituksen aikana, niin loppuilta meneekin kannatellessä murheen murtamaa miehen mieltä. Noh, tietenkin tämän voisi tehdä joskus tehdä. Onhan jokaisella oikeus.... Mutta kun alkaa olla vuosikymmenien kokemus tästä joka kuukausi tapahtuvasta episodista, alkaa jo vähän heittämään ketutuksen puolelle.

Kun tähän vielä yhdistetään isän ja teini-tyttären välinen totaalinen ajoittainen yhteisymmärtämättämyys...ja kuka taas kannattalee? Kukahan

Niin että mitä siis kannattelee? Miten sitä nyt kuvaisi; se on sellainen mustanharmaa pilvi, joka leijuu talossa ympärillä jokapuolella. Sitä ei pääse pakoon, se hiipii ovien ja kynnysten alta. Se kuuluu huokailuina nurkissa. Se antaa ymmärtää, että purkauksen voima voisi olla suurempi ja tuhoisampi kuin Hiroshiman pommi.

Miten kannattelee? Yrittää olla hengittämättä, ettei pilvi hajoa ja levitä totaalituhon ydinjätettä. Häätää tuota pilveä valtavalla energiavoimalla.On ylikorostetun huoleton, välinpitämätön ja lepsu. On kehittänyt teflon-pinnan, johon ei tartu mikään maallinen murhe.

Meneekö rahaa paljon tai vähän? Ihan sama. Hengissä on selvitty tähänkin asti. Tai jopa vähän enemmänkin. Valvooko teinit kymmeneen vai yhteentoista? Ihan sama. Oikeesti. Onko piha hoidettu ja nurmikot ajettu? Ei todellakaan vois enempää kiinnostaa.

Nih!