On ollut reissua ja juhlaa männä viikko. Terveisiä sieltä sun täältä. Ensin vähän marinaa (anteeksi) ja sitten päivän teema.

Kyllä meitä suomalaisia vedetään nenusta. Tai jostain. Suomen luonto on maailman kaunein. Ja pah. Pusikkoa ja risukkoa. Kaunista joo. Huoh. Terveisiä Norjasta. Nam. Lottovoitto syntyä Suomeen -niinpä niin. Mutta täälläpä sitä napotetaan. Turha valittaa, jos ei oo älynny häipyä.

Pää loukuttaa tyhjyyttä, kun tuli kotiuduttua vasta puoli neljän maissa viime aamuna. Voi tätä kevättä ja juhlaa. Kevätjuhlia ei vaan meidän perheessä ole tänä vuonna. Siis näitä perinteisiä. Kohta menen pihalle laulamaan "Jo toutui armas aika...". Sitä kun on 8 vuotta laulanut tuon joka jumalan kevät ja tirauttanut ne pakollisen kyyneleet, niin onhan tää outoa. On se. Tai siis en mä tuolla pihalla oo tätä laulanu, vaan siellä koulun juhlissa. Noh - eniwei - ne ei yläasteelle (vai mikä yläluokka, yläkoulu se nykyään on) enää huoli vanhempia juhlimaan mukaan. Tai niin ne teinit väittää. Taitavat taas huijata. "Ei kenenkään - siis kenenkään- vanhemmat oo siellä!". Pientä toivonpilkahdusta näkyvissä, kun tuo meidän juniori alottaa koulun neljän vuoden päästä. Voi, mä oon sillon....vanha. Ei oo millonkaan ollu normaalin ikänen äiti. Näitten teinien kanssa oon aina ollu nuori äiti. Nyt oon vanha äiti. Koulun juhlissa ja vanhempainilloissa sen huomaa. Ei muuten. Ei.

Nyt kyllä ajatus poukkoilee sen verran kiireisesti, että paras lopettaa tähän.

Onnea valmistuneille!!