Niin, meilläkin siis tehdään kaikkea tavallista. Kuten ruokaa, pestään pyykkiä ja tilataan siivoojia. Jep, totta. Jokinen tovi on kulunut siitä, kun ite on tullu luutun varteen tartuttua. Ensin siitä oli huono omatunto. Nykyään tunteena on pelkkä ilo ja helpotus. Kiitos kotitalousvähennys!!!
Mutta siis ne sukat. Jotenkin tässä on jo tottunut siihen, että puhtaiden pyykkien lajittelussa sukille on sellanen hervoton koppa, josta jokainen voi valita haluamansa jalkaan. Tämä aamuna taas kyllä heräsin tähän maailmaan. Teinixit oli lähdössä kouluun. Ensin vilkaisin pojan jalkoihin. Hmmm...ei paha. Toisessa jalassa musta ja toisessa harmaa sukka. Kohtuu sävy-sävy meininkiä. Sitten katse kohti teinixittären varpaita. Siis OMG O_O. Kuvitelkaa kaikista maailman väreistä ne jotka huonoiten sopivat yhteen. Lisätkää siihen kuviot, jotka eivät muistuta toisiaan millään asteikoilla. Ne oli just ne.
Voihan siis olla (ja varmaan onkin) etten ymmärrä muodin päälle. Mutta oleellinen kysymys mun kannalta on, että missä ne kaikki sukkien parit ovat? Koska minä olen se, joka yleensä sukkia tähän taloon ostan, niin tiedän 1000%:sesti, että ostettaessa kaikilla on pari. Ja ehkä vielä oleellisempi kysymys: miten jatkossa estän sukkia eksymästä toisistaan?
En löytänyt edes Martoilta tyhjentävää vastausta tähän. Voih.
]]>Kyllä mä oon oikeesti ihan ÄLYTTÖMÄN onnellinen monesta asiasta. Niinku nyt vaikka siitäkin, että mulla on aivan ihana perhe. En voisi kuvitella elämää ilman näitä rakkaita ihmisiä. Vaikka joskus patittaa, niin ketäpä ei. Olen saanut mahdollisuuden opiskella juuri sitä alaa mikä eniten maailmassa minua on kiinnostanut. Ja sitten mulla on työ joka antaa ja ottaa ja josta maksetaan kohtuullinen korvaus. Vaikka työkin joskus patittaa, niin ketäpä ei. Mulla on rakkaita ystäviä. Kaikkein tärkeintä on, etten ole yksin.
Kylläpäs sitä nyt herkistellään. Hih.
]]>Mitä kummaa meidän talossa tapahtuu. Miksi minä aina hoidan laskut? Miksi mies-rukka ei sitä kestä? Ja jos vahingossa sattuu olemaan näköetäisyydellä ko. toimituksen aikana, niin loppuilta meneekin kannatellessä murheen murtamaa miehen mieltä. Noh, tietenkin tämän voisi tehdä joskus tehdä. Onhan jokaisella oikeus.... Mutta kun alkaa olla vuosikymmenien kokemus tästä joka kuukausi tapahtuvasta episodista, alkaa jo vähän heittämään ketutuksen puolelle.
Kun tähän vielä yhdistetään isän ja teini-tyttären välinen totaalinen ajoittainen yhteisymmärtämättämyys...ja kuka taas kannattalee? Kukahan
Niin että mitä siis kannattelee? Miten sitä nyt kuvaisi; se on sellainen mustanharmaa pilvi, joka leijuu talossa ympärillä jokapuolella. Sitä ei pääse pakoon, se hiipii ovien ja kynnysten alta. Se kuuluu huokailuina nurkissa. Se antaa ymmärtää, että purkauksen voima voisi olla suurempi ja tuhoisampi kuin Hiroshiman pommi.
Miten kannattelee? Yrittää olla hengittämättä, ettei pilvi hajoa ja levitä totaalituhon ydinjätettä. Häätää tuota pilveä valtavalla energiavoimalla.On ylikorostetun huoleton, välinpitämätön ja lepsu. On kehittänyt teflon-pinnan, johon ei tartu mikään maallinen murhe.
Meneekö rahaa paljon tai vähän? Ihan sama. Hengissä on selvitty tähänkin asti. Tai jopa vähän enemmänkin. Valvooko teinit kymmeneen vai yhteentoista? Ihan sama. Oikeesti. Onko piha hoidettu ja nurmikot ajettu? Ei todellakaan vois enempää kiinnostaa.
Nih!
]]>Niinku nyt eilenkin. Piti päästä apteekkiin illalla klo 19. Eipä hätää, lähin avoin löyty 35 km:n päästä. Eli siis 70 kilsaa ajoa, että sai akuuttiin pakolliseen tarpeeseen ensiapua.
Vaan iteppä tuota on paikkansa vapaaehtosesti valinnut. Onhan se toisaalta hienoa, että on paljon tilaa - sekä sisällä että ulkona. Meidän teinit ei suostu muuttamaan kaupunkiin. Mikä on musta ihan outoa. Mutta mitäpä minä siitä ymmärrän, kun oman nuoruuteni oon viettäny kaupungissa.
Nyt on kyllä sellanen olo, että valittaa voi vaikka sukkien väristä. Että eipä enempiä tällä kertaa.
]]>Ja sitten on se toinen projekti. Mikä kumma on tuo rengas, joka saa kaikki vaatteet näyttämään makkarankuorilta? Oon kovasti yrittäny sitä saada pois. Ajatuksen voimalla. Ei lähde, ei. Projekti "Bikinikuntoon Joulukuuksi" on alkanut jo 8 kertaa. Viimeisen kahden kuukauden aikana. Eilenkin se alkoi. Ja ylläri-ylläri - jatkuu vielä tänään. Katsotaan sitten taas huomenna. Mutta mullahan on ruhtinaalliset 13 viikkoa aikaa. Ei mitään hätää. Rengasta on - hmmmm - n. 15 painoyksikköä. Ei mitään hätää. Oonhan jo 8:ssa viikossa saanu yhden painoyksikön pois. Valkoinen valas saapuu satamaan. Ou jee.
Kyllä nolottaa. Sitten Joulukuussa.
Mut hei - iloisiakin asioita tapahtuu. Sain ylennyksen syksyn kunniaksi. Mainetta, kunniaa, vastuuta ja maallista mammonaa. Eikä nolota yhtään.
Kuopus 3-v keksi tänään uutta sanotusta tuttuun lauluun. Pikku Kakkosen jälkeen potalta kuului tuttu sävel: "Täältä tulee hirmuinen kakka. TilipitappiTilipitappi..."
]]>Jo pelkästään nuo nimet antaa ymmärtää mikä on asenne. Miehet on isäntiä ja naiset tyttöjä. Juuh. Mutta entäs sitten valintaperusteet. Isännän pitää olla mansikanviljelijä tai ainakin sinne suuntaan kallellaan. Pitää olla meriittejä sille, että on tehnyt tunnetuksi suonenjokilaista mansikkakulttuuria. Ihan hyviä kriteetejä. Niin kauan kunnes lista etenee manssu-tyttösen kriteereihin: pitää olla sisäsavolainen ja luonteeltaan mansikkainen. ETTÄ MITÄ?!?!
Ei jaksa edes enempää kommentoida tätä kummastusta. Lomailen edelleen niin etelässä ja lännessä kuin vain kykenen. Porvoo oli jo siinä rajoilla....tykkään kyllä siitä kovasti :c)
Pientä lomataukoa on kirjoittamisessa pidellyt, mutta täällä ollaan vielä.
]]>Niin, että kuka on sitten päässyt helpolla ja mistä. Kuka on maksanu kenenkin viulut ja torvet. Kuka vaatii kaikki-tänne-mulle-heti. Kuka on itsekäs. Kuka on paras. Pikaisella haulla löytyy näille eri ryhmille paljon kuvaavia sanoja. Totta vai tarua. Ainakaan vuosiluvuista ei kannata saivarrella. Erilaisuutta etsien ja yhteistyötä karttaen.
Babyboomers ("suuret ikäluokat". 46- 60 -luvun alussa syntyeet):
Generation-X (65-82 syntyneet):
Generation-Y (80-luvulta eteenpäin syntyneet):
Yhteenveto ja johtopäätelmä: Sukupolvien välinen ero todentuu arvomaailmojen erona. Ja koska arvot ovat meissä syvällä olevia uskomuksia siitä mikä on hyvää, oikeaa ja tavoiteltavaa, on sukupolvien välisen kuilu täällä, tässä ja nyt. On aina ollut. Ja tulee olemaan.
Onneksi Y:t ovat tulleet pitämään mekkalaa. Kauan odottamani toive alkaa ehkä jossain vaiheessa realisoitua: Kuten Anni sen ansiokkasti blogissaan muotoilee: avokonttori on "so last season".
Huoh. En muuten saanut sitä 3. Sopranosin tuotantokautta. Ilmankos tässä on nyt aikaa ajatella syntyjä syviä illat pitkät...
]]>Aamulla 3-v-vekkari herättää. Kaukosäädin käteen ja telkku päälle. Ihanat lastenohjelmatädit ja -sedät. Jatkan unta. Pyyhkiin! Nälkä! Tökkään miestä ja hän menee silmät kiinni pyyhkimään. "Voi ei". Taas kerran neiti onnistunut kaatamaan potan sisällyksen lattialle. Lattian pesu ja laittamaan leipä ja jogurtti pikkuneidille. Mies palaa takaisin peiton alle. Neiti saapuu. Puuha-Peten armoton etsintä ja levy pyörimään. Niin pitikö mun kertoo mun tekemisistä? Mä olen tähän mennessä painanut vaan kaukosäätimen nappia kerran...Ja uni jatkuu. Pari tuntia saa kummasti venytettyä nousua näillä konsteilla. Hyi. Nyt kai pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. Antaa nyt lapsen tällälailla yksin touhuta aamulla. HyiHyi.
Aamukahvit terassilla. Lasi eilisestä jäänyttä valkkaria. Suihkuun. Vähän leikkiä nukeilla ja legoilla sohvalla maaten. Juhannuksen ruokajämien etsintä kaapista. Pling. Perhe syömään. Klo 14 ja yläkerran teinin herätys ja syömään. Toinen teini onkin ollut poikakaverilla yötä. Klo 15 soitto sinne (tämän ponnistuksen tekee mies-rakas). Ennenkuin mies ehtii sanoa mitään puhelimeen, kuuluu vastaus "muistanmuistan". Tarkoitus oli muistuttaa klo 16 alkavasta työvuorosta.
Löhöilyä, leikkiä. Kahvit tippuun ja juhannuksen kakkujämät kaapista esille. Telkku päälle. Ihanaa. Sydämen asialla. Tätä tuli seurattua joka ikinen arkiaamu äitiyslomalla. Ihana ohjelma. Löhöilyä, laulua, lukemista. Iltapala, yöpuku, pisut ja pesut pikkaselle. Kone auki. Mies lukee iltasadut ja nukuttaa.
Nyt mä lähden ostamaan Sopranosin 3. tuotantokauden. Olihan ne kaupat auki tänään?
Ja huomenna töihin.
Mitähän tekis kesälomalla? Ainii: serverit jumiin
]]>Ei oo kyllä juhannuksetkaan niinku ennen. niinku ei vappu, uusvuos ja ja....Suurin ilo tulee siitä, ettei tarvi herätä aamulla eikä lähteä töihin. Haikeudella muistelen miten vatsanpohjassa kutitteli ennenmuinoin tällaisten riemujuhlien odotus. Takaisin siihen en kyllä enää halua. Nyt voi vaan kauhulla miettiä mitä omat teinit toilailee o__o. Vaikka mä kyllä luulen, ettei niillä on puoliksikaan niin hurja meno mitä itellä on ollu. Tai voi sitä monella tavalla itselleen valehdella.
Nyt iski sellanen fiilis, että joka suunnasta tulee silkkaa k*set*sta....
Mutta pupu joraa!
]]>Miten kummassa juhannusliikennettä aletaan häiritsemään torstaista klo 12 alkaen? Eikös torstai ole ihan normaali työpäivä? Ainakin allekirjoittaneella on näin ikävästi asianlaita. Juuh. Kyllä taas pientä ihmistä kiusataan. Miten mä pääsen hakemaan lapsosen hoidosta, jos rekkakuski-sedät täyttää tiet ja pientareet? Siinä se pienokainen seisoo pihassa ja ihmettelee miten äiti hänet näin hylkäsi. Hoitaja vihasena vieressä, että juhannus toisilla.
Ihmettelee taas hän täällä....ja melkein tosissaan ottaa mediakohun.
]]>